29

En tiedä mistä pitäis aloittaa. Alotan vaikka siitä leikkauksesta, joka piti tehä pari kuukautta myöhemmin, mutta mun tila alko menemään niin huonoks, ettei sitä voitu enään siirtää. Eikä se umpilisäke ollu ainoo asia, mikä aiheutti kipua: nyrkkiä isompi kysta ja umpilisäkkeestä löytyi endometrioosia. Joka tapauksessa se leikkaus meni tosi hyvin ja oon alottanu jo tekee lyhyitä lenkkejä hölkäten, vaikka liikuntakieltoa onkin vajaa kolme viikkoa vielä jäljellä. Ahdistaa ihan suunnattomasti vaan se, kun housujen pitäminen sattuu (mulla on kaks leikkausarpea niin alhaalla, että housun reuna painaa niihin), niin oon joutunu pitämään legginssejä... Ja sit muuten, kujn meen kauppaan niin laitan niiden päälle vaan hameen. Näytän niin lihavalle niissä. 

Toinen juttu: mun vanhemmat sai tietää ja oon ihan varma, että ne aikoo hankkia mulle apua mitä en oikeesti ees tarvitse. Mulle suositeltiin muutenkin sairaalassa ravitsemusterapiaa: mun paino oli laskenu > selitin jotain omaa, että syöminen pelottaa, koska se lisää kipua > niiden mielestä mun pitää mennä puhumaan sen takia. Samalla mulle suositeltiin kaikenmaailman psykologeja, että voisin puhua tästä sairastumisesta (ne tarkotti enimmäkseen tota endometrioosia). Ei ei ei. En oo suostumassa, vaikka noi liittyiski vaan tohon sairastumiseen, mut tiiän että mun vanhemmat tulee pakottamaan mut. 

> Uusi postaus salaisessa blogissa (ideoita videopostaukseen!!) 
> Liity lukijaksi

28

Anteeks ihan hirvee postaustauko!! Syytän tästä edelleenkin sitä, että oon ollu taas kerran sairaalassa ja nyt seurataan, meneekö tää tilanne pahemmaks. Toivottavasti ei, en tosiaankaan jaksais olla siel sairaalassa yhtään, ku siellä ei oo mitään tekemistä. Onneks mulla on kuitenkin maailman ihanimmat kaverit ja oon saannu joka päivä seuraaa (+ oon myös jutellut joidenkin salaisen blogin lukijoiden kanssa) <3 Ootte ihania.

Pahottelen nyt tosiaan siis sitäkin, etten oo laittanu uusia kutsuja salaiseen blogiin. Yritän laittaa ne nyt kaikille, jotka on kysyny (:

27

> uusi postaus salaisessa blogissa

26

(Tietääkö joku, miksen saa kutsuttua uusia lukijoita salaiseen blogiin?)

Koko viikko menny tosi huonosti. Oon ollu nyt muutaman päivän ilman konetta, joten en oo päässy kirjottamaan (yritin postailla kännykällä, mutta kun olin saannut sen postauksen valmiiksi, niin en saannu tallennettua sitä tai julkastua, a) vituttiko vai b) vituttiko).

Ei tässä oo kuitenkaan tapahtunu mitään ihmeellistä epäonnistumisien lisäks. Oon vaan syönny, syönny, syönny ja syönny vähän lisää. En oo saannu nousta ylös sängystä, oon käynny verikokeissa, lääkärissä ja ultrassa pari kertaa. Joka ilta oon kuitenki onnistunu tekee salaa vähän lihaskuntoa, vaikka se sattukin ihan jumalattomasti.

***

Bambin kanssa menee tosi hyvin, ei seurustella edelleenkään, eikä kumpikaan välttämättä edes halua sitä. Tai en osaa sanoa mitä tää on - ei varsinaisesti seurustella, mutta kuitenkin seurustellaan? Käärmeen kanssa meni välit lopullisesti, hirvee riita. Ei siitä kuitenkaan sen enempää.

> Liity lukijaksi

25

> Uusi postaus salaisessa blogissa

Yritän postailla vielä tännekkin tän päivän puolella, kun oon kuitenkin koko päivän kotona taas. 

24

Tähänkö tää nyt sit kaatu. Mä pyörryin eilen.

"Herranjumala, mikä sulla on???? Ootko syönny tarpeeks? Ootko laihtunu? Kyllä se varmaan tosta syömisestä johtuu, mä tuon sulle ruokaa oota tässä!!".

Onneks mulle kuitenkin nous tänään tosi kova kuume, joka voi selittää ton pyörtymisenkin. Äiti vaan tuo mulle syötävää ja juotavaa sänkyyn, enkä saa liikkua minnekkään. Pakko myöntää, ettei mulla oo nyt aikomusta liikkuakkaan. Korkeintaan liikutan jalkoja tässä sängyllä, mulla on ihan kuollu olo. En mä aio kuitenkaan syödä. Oon vaan lukenut kirjaa, nukkunut, syönyt ja ollut koneella. Mut ehkä vaan parempi, että annan itteni parantuu rauhassa ja vedän sit terveenä ihan täysillä?

Äiti ja iskä kävi tänään kaupassa. Ne osti mulle vääriä välipalapatukoita: suklaan ja appelsiinin makusia. Vihaan appelsiinia enemmän, kun mitään muuta. Se maistuu ihan hirveelle. Pyysin kanakeittoa ruoaks ja noi päättikin tehdä lasagnea. Mun lempiruokaa ja äiti laitto mulle ison annoksen sitä. En mä syönnyt, kun pari haarukallista ja oksensin sängylle. Tahalleen. Ne luulee, että mulla on oksennustauti.

23

 Terveisiä anonyymille, joka kysyi, että onko mun menkkaveri vihreää. Kiitos kysymästä, voit tulla katsomaan, jos kiinnostaa :DD

Yritin tänään tehdä parempaa esittelypostausta - ei onnistunut. En tiedä, mitä voisin tai uskaltaisin kertoa ittestäni. En usko, että teitä kiinnostaa mun kummin siskon koiran ruokavalio. Pelkään myös, että paljastaisin liikaa itsestäni, en halua että joku tunnistaa minut. Kenelläkään mitään ideoita, mitä voisin kertoa siinä esittelypostauksessa?

***

Ei mee kauheen hyvin, jos puhun totta. Sain kuulla tänään muutaman asian, jotka tulee vaikuttamaan mun koko loppuelämään - kumpikaan asia ei oo kuitenkaan varma, toinen on kuitenkin melko varma. Tästä lisää salaisessa blogissa. Teki vaan mieli ahmii kummankin tiedon takia.

...ja arvatkaa kaks kertaa ahminko? Ahmin, oksensin, ahmin, ahmin lisää ja oksensin. Oon niin pettyny itteeni, yritän vaan ajatella, että huomenna on uusi parempi päivä, enkä kuitenkaan ahminut mitään herkkuja. Huomenna mä meen lenkille, lupaan sen itselleni ja teille. Mä ansaitsen olla pieni.

Ajattelin kuitenkin kertoa yhden hyvän asian, vaikka viime päivät on ollu aikalailla alamäkeä. Mulla on enään kolme kiloa välitavoitteeseen!!! Olin oikeesti ihan superyllättyny, kun menin vaa'alle ja painoin 55kg. Olen tyytyväinen vielä, mutta haluan kuitenkin olla laihempi. 

> Liity lukijaksi

> Supersekava postaus salaisessa blogissa

   > Lukijaksi salaiseen blogiin?

22 (+160 thinspokuvaa)

Tää päivä on niiin epäonnistunu, en jaksa ees uskoo, että tää vois mennä pahemmaks. Menin aamulla lenkille metsään, juoksin vähän liian kovaa ja kompastuin johonkin puunrunkoon = nilkka meni. Jatkoin silti sitä lenkkiä, vähän hiljempaa tosin ja nyt lopputuloksena mulla on iha superkipee nilkka. En pysty kävelemäänkään kunnolla. En mä aio kuitenkaan luovuttaa, kyllä mä pystyn illalla tekemään sen kuntopiirin pariin kertaan.

Oon kans syönny tyyliin kaiken mahollisen ja nyt illalla on vielä pakko syödä tortilloja. En mä edes tykkää niistä, mutta vanhemmat pakottaa syömään. Oli taas ihan hirvee riita, kun noi oli lähdössä kauppaan, enkä osannut sanoa, mitä haluan kaupasta tai mistä ruoasta edes tykkään.

21 (+ 45 thinspokuvaa)

 Ei oo oikeen mistään mitään kirjotettavaa, oon tänäänki vaan makoillu sängyssä ja kuunnellu musiikkia. En oo syönny muuta, kun vähän salaattia ja juonnu vettä, ei mulla oo ollenkaan ees nälkä. Alkaa vaan oksettaa, kun syön. Tätäkö tää blogiin panostaminen on, kolme lausetta? Tein tänään kuitenkin muutaman thinspokollaasin.

> Liity lukijaksi
> Uusi postaus salaisessa blogissa

20

Minulla menee hermot, kun aika ei riitä mihinkään. Piti postata tänään molempiin blogeihin - anteeksi, se jäi taas ihan vahingossa, en mä tahalleen. Oli vaan liikaa draamaa tänäänkin. Kaduttaa, kun olin niin ilkeä kaverille, "Ihan oikeesti, en jaksa kuunnella sun ongelmia joka päivä, joka minuutti tai joka sekuntti. En vaan jaksa, mulla on omatki ongelmat ja mun pää meinaa räjähtää jo niidenkin takia". Nyt tää kaveri ei enään puhu mulle, sen ongelmat on niin pahoja, että se haluais tappaa ittensä. Syytän itteeni ikuisesti varmaan, jos se nyt menee ja tappaa ittensä, mut ihan oikeesti en jaksa enää. Mä tarviin omaa aikaa. Sellasta aikaa, kun ei tarvii miettii kenenkään ongelmia ja voi vaan olla. Katella vaikka telkkaria. Oon ihan kamala ihminen.

Verikokeet meni ihan hyvin, vaikka myöhästyinkin sieltä vähän. Ei se ollu mun vika, bussi tuli kymmenen minuuttia myöhässä ja metro viis minuuttia myöhässä. Kerrankin joku osas ottaa verikokeen, ei tullu ees mustelmaa, eikä se pieni pistoskohta vuotanu kolmea tuntia. Pelkään ihan hirveesti verikokeita ja rokotuksia, mutta tää kerta meni sen verran hyvin, ettei mua pelota enään niin paljoa. Hammaslääkäristä ei oo oikeestaan mitään kerrottavaa, se meni kans tosi hyvin. Se oli ihan vaan viiden minuutin käynti "Joo vitsi, ku sulla on niin puhtaat hampaat!! Okei, voit mennä", kotona oon ollu sit sen jälkeen yksin kaheksaan asti.

Oon syönny tänään leivän + kurkkua ja vähän pakastemarjoja (++ vettä ja vihreää teetä). En jaksanu mennä lenkille, oli taas sen verran kipee vatsa. Noi antibiootit ei auta ollenkaan - sairaalassa ei ollu kipua ollenkaan, kun olin tipassa, mut nyt kotona on taas tullu hirveet kivut, enkä haluais vaivata äitii valittamalla joka asiasta. Tein kuitenkin puolisen tuntia lihaskuntoa ja nyt ennen nukkumaan menoa ajattelin tehdä vähän lisää.

Kuitenkin tän päivän piristys on ollu eräs ihana lukija, kenen kanssa oon nyt muutaman päivän jutellu mesessä.  Mulla on ollu hymy tyyliin korvissa asti ja oon saannu niin paljon tsemppiä, äitikin ihmetteli just miks hymyilen niin paljon tässä koneella. Ootte te muutkin lukijat ihan superihania ♥ Nyt meen nukkumaan, hyvää yötä ihanat, yritän tosiaan nyt ryhdistäytyä tän blogin suhteen.