02

Äiti sai tietää eilen minun ongelmistani. Mutta vain pienimmästä  osasta. Äiti kertoi minulle, että on huolissaan. Olen jättänyt aterioita välistä. En ehdi syödä. En halua syödä. Haluan olla höyhenen kevyt. 

En uskalla luottaa enään. Blogiinkin kirjoittaminen tuntuu vaikealta, sillä pelkään tulevani tunnistetuksi. Ajattelin tehdä toisen blogin. Salaisen. Ehkä uskaltaisin kertoa sinnne ajatuksistani helpommin, ehkä uskaltaisin näyttää siellä kuviani.

***

Minulla on paljon hyviä kavereita, mutta vain yksi yltää ylitse muiden. Hänellä on vaaleat hiukset ja silmät ovat siniset. Hänellä ei ole koskaan paljoa meikkiä, mutta hänellä on naama täynnä lävistyksiä. Minä hymyilen aina, kun puhun hänen kanssaan - kasvotusten, netissä tai puhelimessa. Minä taidan olla ihastunut häneen, mutta en uskalla kertoa sitä hänelle. Kutsun häntä Bambiksi.

Minusta tuntuu, ettei tämä laihduttaminen edisty ollenkaan. Numerot eivät putoa vaa'alla ja olen hävittänyt mittanauhani. A h d i s t a a. Helmikuun lopulla minun täytyisi olla vähintään kymmenen kiloa laihempi. Vähintään, en pistä pahakseni, jos laihtuisin enemmän.

> Liity lukijaksi

Kuva > we♥it