8.1.2013

16

Olin tänään koko päivän yksin kotona pikkusiskon kanssa. Pikkusisko on siis vielä, niin nuori ettei ole edes päiväkodissa ja äiti oli lääkärissä. Pikkusisko itki, söi ja nukkui - minä söi söin ja söin vielä vähän lisää. Annoin tänään itselleni luvan syödä kunnolla, mutta en kuitenkaan antanut lupaa ahmimiseen. Oksentaminen oli vaikeaa, mitään ei meinannut tulla ulos.

Minulla oli ehkä maailman naurettavin syy jäädä kotiin, menkat. Olen niin turhautunut niiden takia - näytän siltä, että synnyttäisin kohta kolmoset ja se kipu on jotain ihan hirveetä. Eikä e-pillerit tai vahvemmat särkylääkkeetkään auta. Tai no oon kokeillu perus Buranan ja Panadolin lisäks vaan Miranaxia ja Panacodia. Panacod auttaa tosi vähän, mutta se vähänrnki vaikutus alkaa 30min-2h päästä lääkkeen ottamisesta. Turhauttavaa. 
***

Huomenna minun on pakko paastota. Minä en voi jatkaa enää tällä tavalla, että syön mitä sattuu. Tästä lähtien minä syön vain sen, mikä on pakko (= vanhemmat vahtii, tositosi huono-olo). Yritän jäädä huomenna kotiin, jotta pääsisin lenkille rauhassa, eikä kukaan huomaisi mitään. 

En ole puhunut pitkään aikaan Bambista. Meillä menee hyvin, vaikka olenkin huolissani Bambista. Se väitää kuitenkin olevansa kunnossa, mutta en voi luottaa hänen sanaansa sen jälkeen, mitä hän teki. 







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti